Voi miten tämä aika rientää,
Ystävänpäivänä syntynyt neitokainen täyttää kohta 5kk.
Tässä pitkästä aikaa toivepostaus eli enemmän Danan kuulumisia.
 |
| Mustissa ja Mirrissä asioitu tiuhaan |
Dana on tuonut meidän perheeseen paljon iloa ja rakkautta.
Sanoisin että se on yhdistänyt meidän uusperhettä ja
lapset ovat oppineet lisää vastuuntuntoa huolehtiessaan
omalta osalta sen ulkoilutuksestä, pissojen ja kakkojen siivoamisesta ja
leikittämisestä.
Toki vanha koira saa rakkautta ja huomiota myös,
ensin meillä kaikki perheenjäsenet käyvät tervehtimässä koirat on sitten
kyse kotiin tulosta tai heräämisestä ♥
 |
| Tiran hymy :D |
Danalta poistettiin muutama viikko sitten alakulmurit
jotka kasvoi ihan vinoon ja sekin leikkaus meni hienosti.
Vein tyttelin eläinlääkäriin ja haettiin se muutama tunti myöhemmin.
Koko illan oli uninen mutta jo seuraavana päivänä leikkisä oma itsensä.
Pariin viikkoon ei saanut antaa luita ja ruokakin tarjoiltiin pehmeänä,
tikit olivat sulavat ja nyt muisto vain.
Eilen irtosi kaksi takahampia parin tunnin välein, hassua :)
Kovasti hän tykkää natustaa kaikenlaista on sitten
kyseessä maton lanka taikka puruluu.
Pisut tulee alustalle, sillä aamulla hätä oon kova ja jouduttais
neidit ulkoiluttaa kahteen kertaan (ennen ja jälkeen ruoan)
joten helpointa vielä antaa pissata alustalle ja käyttää ruokailun jälkeen.
Mökillä pyysi joka kerta ulos eikä tehnyt yksiäkään!!! pisuja sisään
vaikka alusta oli lattialla.
Ovesta kun pääsi suoraan luontoon, toista se on täällä kaupungissa.
Mutta hyvällä mallilla sisäsiisteys on ja vasta
nyt 5 kk iässähän nämä alkavat osata pidättää.
Meillä on AINA taskut täynnä namia ulkoillessa.
Palkan saa aina kun tarpeet on tehty, ihmiset taikka koirat ohitettu kauniisti.
Aina tämä ei meinaan onnistu kauniisti vaan Dana räkyttää ohikulkijoille ja se
on ärsyttävää. Siksi palkitaan aina onnistumisista,
josko se joku päivä loppuu kun hoksaa että hiljaisista ohituksista saa namia.
Koirapuistossa on käyty viikottain, vähän uudet tuttavuudet jännittää
mutta pikkuhiljaa kerätäään rohkeutta. Tapasi Dana myös veljensä ennen juhannusta.
Ei muistanut enää, näytti hampaita mutta kun Tira haettiin
tilanteeseen mukaan, sai Dana rohkeutensa takaisin.
Aluksi pelkäsi myös meidän rappusia eikä pentua suositella rappusia kulkemaankaan,
mutta nyt on jo jonkin aikaa kulkenut ne ja saa siitäkin aina namin kun
ollaan ylhäällä/alhaalla. On oppinut jo palkkaa pyytämäänkin, aika suloista ♥
Hihnassa kävelee pääasiassa hyvin mutta välillä riehaantuu.
Siitä saa noottia, mut ilmeisesti kuuluu ikäänkin riehakkuus.
Hyvin käyttäytyvä koira on musta toivottava,
vanhempi haukkuu hulluna kun ovikello soi ja nyt sillä on siihen kaveri. Huoh.
Mutta sille ei oikein mitään voi vaikka yritetty on.
Onneksi se ei alvariinsa soi :D
Ruoka maistuu edelleen hyvin ja vähän jo vaihdettu papanaa ja lisukkeitakin.
Kaikki kelpais ja ulkona etenkin pupunpapanat tekee kauppansa vaikka kuinka koitat kieltää.
Mikä siihen voi auttaa??? En ehdi kieltämään kun sen suu jo jauhaa :/
Ja niitä on joka puolella, puistossa, poluilla, teiden varsilla.Arg.
Vaatteita on jouduttu pitämään kun säät on olleet mitä on.
Ei sentään sisällä pueta, tässä vain harjoiteltiin :)
 |
| Harja on vähän takussa, sorii... |
Painoa on tullut kivasti, 2,8 kg painoi tullessaan reilu 2 kk sitten ja nyt painaa 4,4 kg.
On jo Tiran korkoinen ja varmaan pari senttiä pidempi.
Hoikka kummiskin ja niin nätti ettei mitään järkeä.
Oon kahteen kertaan trimmannut neidin ja viimeksi meni jo tosi hyvin.
Hankittiin Moserin trimmauskone ja se ollut todella hyvä.
On ollut jänskä huomata kuinka nahka saanut väriä,
on jo ihan ruskea kun alkukesästä ihan vaalea.
Se oli taas yllätys trimmin jälkeen miltä näyttää karvan alta, hih.
Ja ei, trimmaus ei satu, ei tuo sitä rakasta mutta se on vain hermoja koettelevaa.
Samalla lailla kuin kynsien leikkuu tai muu kauneudenhoito.
Pessyt olen muutaman kerran kun astunut johonkin haisevaan .
Kuivuu kyllä nopeasti kun ei paljon karvaa jota kuivattaa :D
Oikeastaan mitään suurempia vastoinkäymisiä ei ole ollut
ellei lasketa että oksentaa AINA autossa. Niisk.
Siihen sai nyt onneksi lääkkeet.
Niin ja oksensi jostain syystä eilen monta kertaa mutta se oli ohimenevää onneksi.
Ainoa mikä nyt mieleen tulee niin pääsi kaksi kertaa vahingossa vapaaksi, mistä
iski kyllä iso paniikki ja molemmat vielä saman päivän aikana.
Oltiin ostettun uusi flexi Danalle ja se putosi vahingossa asfaltille,
ihan meidän läheisellä pihatiellä ja lähti hulluna juoksemaan yhtä autoa ympäri.
Kolme kertaa kiersi auton enneku sain jalan hihnan päälle.
Illalla viereisessä metsikössä sama juttu, flexi putos ja taas Dana lähti.
Tällä kertaa olivat miehen kanssa eikä olleet saaneet pojan
kanssa koiraa kiinni vaikka juoksivat täysiä.
Mutta arvatkaas, Dana juoksi suoraan meidän rapun ovelle ♥ Onneksi.
Flexi sain kyllä kivasti osumaa, on jo paraat päivänsä nähnyt ulkoisesti.
Niin ja flexiä ei ole sen jälkeen käytetty.
Uudet pannat saivat myös, se sentään on pysynyt kaulassa. On muuten hyvät!
Ostettiin molemmille Kana-merkkiset samettipintaiset pannat, aivan ihanat!
Ei hierrä kaulaa ja Danan pannan saa lukkoon niin ettei pääse peruuttamaan siitä.
Tuosta juoksusta tulikin mieleen että Dana on todella ketterä.
Hyppää jo sänkyyn vaikka se on tosi korkea ja loikkii kuin pupunen.
Joka päivä tykkään tuosta harjisprinsessasta vain enemmän. Sillä on
aivan ihana hellyyttävä eloisa luonne. On herkkä, nopea oppimaan ja nokkela.
Mieliala on herkästi aistittavissa mikä on hyvä.
Saatiin ystävältä uusia perintöleluja taannoin ja yksi on sellainen jonne piilotetaan nameja.
Noh ei tarvinnut opettaa, neiti hoksasi heti miten peliä pelataan :)
Musta tuntuu että tän toisen koiran kanssa on helpompi kaikin puolin.
Ei ehkä tule tehtyjä kaikkia virheitä kun ekan kanssa ne jo tehty ja nyt viisaampi.
Toisekseen vanhempi koira opettaa pentua jo itsessään.
Se on varsin suloista katseltavaa.
Nämä leikkivät kovasti yhdessä ja Tira on nuorentunut varmaan
parilla vuodella Danan kanssa vaikka täytti just 7v.
Jos yhtään mietit toistaa koiraa, voin vain lämpimästi suositella ♥
♥ Tassunjälkiä & helliä haukkuja ♥
Maiccu
